..viime torstaina,ja kerroin sitten menkkojen alkaneen 9 päivää inseminaation jälkeen.Hassua,että tämä ihminen oli niin symppis,että oikeasti kuulosti olevansa pahoillaan meidän puolesta.Kiva,kun mun asenne oli taas tossa vaiheessa"mitäpä hittoa siitä.."Se ei luonnollisesti ottanut kantaa oliko tuo inssi sitten tehty liian myöhään,kun kierto on tosiaan sen 26-27 päivää.Ja inssi tehtiin kp.15-vasta,minusta.Nyt ois siis tarkoitukseensa pitää ns"vapaa kierto",ilman oviksen induktiota,ja mun pitäs kätilön mukaan ottaa rennosti.

Eipä ole ollut meidän seksielämäkään järin aktiivista nyt,mister X tekee pitkää päivää klo 9.30-19.00 joten mahikset panemiselle aikaisen heikot..lisäksi ollaan molemmat flunssan kourissa,mikä lisäksi imee mehuja veke.

Tosin mua kiinnostaisi liikaakin.Mies vaan valittaa vaivojaan,kipeenä olkapäätä jne.Rasittavaa.Ehkä mä oon maailman epäempaattisin otus,mutta mulla menee vaan usko siihen,kun toinen jaksaa kyllä kipeenä narista ja roikkua koneellaan vahdata Netflixsistä leffoja kello kolmeen saakka aamulla,vaikka kello soi 6.45.

Eipä kannatta sit fundeerata miks on väsynyt.Mun täyty viime vkl:kuin jaksaa imuroida mökki 2 kertaa(toisen kerran siksi kun koira oli levitellyt lettujauheen ympäri kämppää),ripustella koiran repimä verhoja takas,pestä ja ripustella muutamat pyykkikoneet ja paimentaa mukuloita(miehen likka meillä).Pentujen kämppä oli täysin mullin mallin,ja lisäksi noiden kahden päässä yhdessä ollessa tyhmyys todellakin tiivistyy-roskia ei viedä roskiin,vaan jätetään trippimehupurkit,nami yms.paperit pöydille,ja huonekalujen-sohvan,nojatuoliin ja sänkyjen väliin.HOUH!!!Vaatteita vaihdellaan pitkin päivää,ja edelliset jätetään sellaisinaan nastoina myttyinä ympäriinsä..Ja helvetti soikoon,mun vaan sitten pitäisi äiti-

ihmisenä jaksaa.Ja jaksaakin,siitä huolimatta vaikka oon tästä vitun flunssasta täysin ummessa ja tukossa -ja poskionteloissa jyskyttää niin maan perkeleesti.1g Panadolin ja 400mg Ibuprofeiinin ja c-vitmiiniporeen voimin doupattuna.Mutta kun mun elämä on helppoa,ei tartte töissä juosta-ja saan vetää lonkkaa pitkät päivät.Näin kuulemma.Joopajoo.Ja lapsen kanssa olo ja kotitaloustyötä ei yhtään energiaa ja sitoumusta vaadi.Olen kuulemma viellä itsekäs,kun mainitsin että on rasittavaa kun joudun olemaan lapseen sidoksissa koko kesän-lähestulkoon.Mukula on 2 viikon jaksoa isänsä kanssa,juhannukselta ja Heinäkuussa.Muuten ollaankin koko kesä yhdessä,kun en häntä(suuren kysynnän vuoksi,muka..)saannut kesäleirille,vaikka kirjoitin asiallisen hakemuksen ja toimitin sen,tavoistani poiketen perille kerrankin ajoissa.

Joku mahis on saada lapsukainen mun vanhemmille hoitoon,mutta kauheen mielelläni en sitä mun mutsin luo laskisi.Lapsi ei oikeen tykkää ylitiukasta mummoltani,ja ymmärrän kyllä.Mun faijan kanssa kyllä tulevat juttuun,muuten ei ois tollanenkaan järjestely mahdollista.

 

Naisen elimistössä kypsyy joka kuukausi munasolu.Munasolu irtoaa munasarjoista.Munasolu kohtaa miehen siittiön,hedelmöittyy,kiinnittyy kohtuonteloon-ja ta-daa-raskaus,joka kestää 9kk,ja päätyy lapsen syntymään on alkanut.Näinhän se menee oppikirjoissa.IRL ei näin.

Kun tapasin Mister X:n oli jo aika ensimetreiltä varmaa,että haluan vielä toisen lapsen,en sen enempää tai vähenpää-ja juuri TÄMÄN miehen kanssa.Mister X:stä tämä oli ok.Olin silloin 33.Nyt tästä mennyt pian 2 vuotta aikaa,ja mitään ei ole tapahtunut.Korkeintaan meidän välille on syntynyt jumalatonta stressiä ja skismaa joka kuukausi-enemmän ja enemmän tän pentutehtailun aikana.Mä olen joka kuukausi kuin kuin itkuinen myrskynmerkki,kun menkat alkavat.Syyttelen itseäni ja miestäkin,kun ei ehkä jaksettu panna oikeana/oikeina päivinä.Mister X:llä meni hyyyyvin pitkän aikaa,että se tajusi oikean ajotuksen merkityksen.Yli nelkyt-ja -risat-ikäinen körmy,joka luukli että raskaaksi voi tulla ihan aina,varmoja päiviä ei ole..jne..jne..Olisikin niin.

Äijälle tuli ihan puskasta se,että munasolu säilyy toimintakykyisenä vain parikytä tuntia,ja sen siittiötreffien pitäisi ajottua siihen.Eli jos ei panoa oikeana päivänä kuusta-mun laskelmien mukaan kp:n 13-14 kohdalla(kierto vanhenevan naisen 27päivää),niin ei raskausmahdollisuutta.Siis,jos munasolu ees irtoaa..Jos ja jos..Sitten kun lääkäri selitti asian,alkoi mennä kaaliin-hitaasti ja epäuskoisesti,rakkaan misterini tapaan.

Asiaan kuuluviin tutkimuksiin hakeuduttiin vuosi ja 3kk sitten-Helmikuussa 2013.Yksityisen gyntsan kautta,ja siitä sitten eka aika kesäkuulle 2013 Naistenklinikalle.Sielläpä sitten tehtiin perustutkimukset-Mun munatorvet syynättiin-olivat auki,verikokeissa kaikki ookoo,joku aivolisäkehormooni kerran vähän koholla,mutta ei pitäisi viitata vielä ennenaikaisiinn vaihdevuosiin(pelkoni nro 1!).Miehen siittiöt ikää paremmassa kunnossa,hyvä morfologia ja liikkuvuus.Tupakista huolimati.Olisivat varmaan ilman raketinnopeita.Asiaankuuluvasti 2-siellä oltiin,kun laki näin vaatii-mahdollisen tulevan lapsen tulevaisuuden turvaamiseksi-kiinnostuneita mun henkisestä jaksamisesta,tän diagnoosin kanssa.Eli B-lausunto piti tilata psyk.polilta,ja tässä menikin 5kk.Kyllä-liki puoli vuotta,kun oli kesätaukoa yms.seliseli..välissä.Siis että sain psykalle ajan!Hurraa.Tavattuamme lausunto kirjoitettiin kyllä nopeasti,ja se oli viikon päästä tapaamisesta naistenklinikalla.Valittaen byrokratian rattaat jumittuivat taas,tälläkertaa naikkarilla-ja saatiin lapsettomuushoitojen suunnitteluaika maaliskuun loppuun.

Siellä sitten päädyttiin koettamaan huhtikuun kierrosta munasolujen kypsytyshoitoa(Gonal-F)ja irroittamaan kypsä rakkula(t) Ovitrelle-piikillä-lisäksi pakettiin tungettiin inseminaatio.Valitettavasti ei tuottanut tulosta,menkat alko jo 9 pvää inssin jälkeen.Pettymys.Vaikka TIESIN IHAN HYVIN,että raskausmahis tuossa menetelmässä on aikalailla luonnonmenetelmää vastaava 15-20%.Et sillai.Huomenna kätilön pitäisi klinikalta soittaa,ja saan kertoa negauutiset.Käsitykseni oli se että,joudun hormoonipiikkien neulatyynyksi vielä toisen,ellei kolmannenkin kerran-ennen kun ees muista hoidoista puhutaan.Totta puhuen en ole kauhean innostunut koeputkihedelmöityksestä-misteri ei yhtään.No mikäs siinä taasen piikitellessä-Kelan korvauskattokin on alle satasen päästä vastassa,joten sitten olisi vaan toimitusmaksut maksettavana los hormoneseista..

Että jos nuo luvatut pari inssiä ei tuota tulosta..se oli kai niiku sit siin.

..niinkuin aikuisten oikeasti alkaisin kirjoittaa hajanaisia ajatelmiani-hajatelmia tänne.Niinkuin useammin kuin vuoden välein?Riemukseni huomasin tän purkupaikkani olevan yhä täällä bittiavaruudessa,vastaanottamassa ja odottamassa mun kielellisiä oksennuksia...

Mitä n y t on tapahtunut yli vuodessa.?Olen edelleenkin kimpassa,ja Helmikuusta myös kihloissa Mister X:än kanssa.Se onneton kosi ja sai mut.Naimisiin?Joo?Kyllä,jonain päivänä,jos rahaa ja rakkautta riittää.En tiedä.Välillä rassaa tää yhdessäolo,mä olin vuosikausia,yli neljä vuotta siitä kun erosin lapsen padresta yksinäinen läski.Ja yksinäiselle leskille kehittyä pinttyneen yksineläjän kaavat ja tavat.Mä en vaan osaa ottaa toista huomioon.Ja välillä pelkään olenko sekoittanut rakkauden(läheis)riippuvuuteen?Välillä pelkään hylätyksi tulemista,haluaisin hylätä ennen kuin minut hylätään..mietin rakastaako toinen mua oikein,tosissaan?

Olenko mä tarpeeksi älykäs ,hauska ja viehättävä?Ja säilyykö kunnioitus t ä s s ä parisuhteessa?Se hävisi aikoinaan mun ja lapsen padresta suhteesta,ja ajoi exän valehtelun ja alkoholiongelman kanssa eroon..Yksi iso kompastuskivi on mun vartalo-sen läskimäärän haihdutuksen jälkeen en ole järin kiinteä.Masun alaosassa on kissimirriin päin roikkuva"eturessu",käsivarsissa löysää nahkaa ja reidetkin röllyy.Ja nää ei oo pikkujuttuja.Kuvittele pullea ilmapallo,josta on puhallettu puolet pois.Sellainen lörpykkä mä olen.Syyskuussa neljä vuotta leikkauksesta,ja body image yhä haussa.

Kunta kyllä maksaisi tuon eturessun korjausleikkaukseen,mutta se pitäisi tehdä silloin kun lapsiluku on täynnä.Olen 35,ennen joulua 36,yhden 7-pian 8-vuotiaan äiti,ja koen ettei se ole.Haluisin yhden kerran vielä hoitaa ja kasvattaa sisälläni pientä vauvaa.Tämän nykyisen mieheni kanssa.Vaikka Mister X on iäkkäämpi minua lähes 12 vuotta.Mutta tietysti kuin jotain toivoo,seonnut helpommin sanottu kuin..

Mä en nimittäin tule raskaaksi..kovin helpolla.Ollaan yritetty puolitoista vuotta.Turhaan.Tikkuun on ilmestyny vain yksi viiva.Turhauttavaa ja masentavaa.

Onpas vierähtänyt aikaa tuosta edellisestä kirjoituksesta..=)Tänäpäivänä tilanne on aika erillainen kuin tuolloin puolitoista vuotta sitten.NMLDT:llä on todettuvuosi sitten kaksisuuntainen mielialahäiriö,ja on tullut sitten vietettyä tuon maanisen vaiheen vuoksi kaksi jaksoa psykiatrisessa päiväsairaalassa,viimeksi elokuusta-marraskuun alkuun.Eka jakso oli Marraskuusta 2011-Helmikuulle 2012.Palaan tuohon vaiheeseen elämässäni seuraavissa raapustuksissani..

NMLTD on myös löytänyt Maaliskuussa itselleen siipan,netin kautta.Kiitos Suomi24.=P Parisuhteeseenkin on ollut pitkä,vaiherikas matka monien väärien tyyppien ja treffailujen jälkeen.Mutta tää herra vaikuttaa oikealta!Ei enää sekoiluja,ja kosteita baarireissuja tälle neidille,kiitos.Yhteenkin on keritty muuttamaan,4kk sitten.Vähän hypomaaninen,mutta hyvä päätös..Siippa on kanssa yhteishuoltaja,ja 9-vee neidin isä.Neiti käy meillä joka toinen vkl.ja tulee ihanasti juttuun mun kääkylän kanssa,joka muuten on varttunut kuuden vuoden pohdiskelevaan ikään,ja aloittanut nyt syssyllä eskarin.
Tyttö on vielä erittäin ihastunut äidin siippaan,ja vielä enemmän tuohon"isoon siskoon".Mulla on nyt oikea perhe!
Lisäksi miehen kanssa taloon muutti dobermanni-uros,Marski 8vee.Joten meillä vilistelee nyt 2 koiraa,kiinaharjakoiraneiti ja hra.d-manni.Lisäksi laumaan kuuluu kissa ja 2 marsua.Joten yksinäisen elämässä riittää nyt touhua ynnä tohinaa-joskus liikaakin.

Ja paino-asia.Vaaka näyttää kaikkea 80-82,5kg välillä,riippuu miten olen syönnyt,tai ollut syömäti.Aikamoista taistelua tuo syöminen on..Oikean ruuan syönti on hankalaa,jo mun keliakian takia.
Ja ahistaa vielä noikin lukemat-vaikka musta on lähtenyt puolet pois.Haluisin olla joku 75kg..tai alle 80kg.Edes.
Mutta jonkinsortin syömishäiriö mulla  on.Valitettavasti ruoka on vieläkin mun vihollinen.Ja epäilen pääsenkö tosta vinoutuneesta ajatusmallista milloinkaan eroon.Snif.Ja perkele.

blogia tuohon Bloggeriin,samasta aihepiiristä,mutta päätin siirtä tänne vuodatukseen vuodattamaan,kun tuon blogin löysi eräs erittäin entinen ystäväni.Hänen kommenttinsa ja kommunikointi häneen kanssaan..no se ei napannut enää..ei siitä sen enempää vielä..

Koetan kirjoittaa blogin aihepiiri huomioon ottaen vielä sillä tavalla ettei mua välttämättä ihan heti tunnistettaisi.Tosin kaapista tuleminen on mielessä,joskus,ehkä.

Blogi tulee olemaan mulle tapa purkaa tuntojani,oloani jne..Olen pennusta saakka hahmottanut ja jäsentänyt maailmaan tuottamani tekstin kautta.Livenä olen vieraille ihmiselle varsin introvertti tapaus,ujo-johtuen lapsuudestani,koulukiusaamisesta,syrjinnästä työpaikoilla.No,kaikki nuo ovat tietysti kytkeytyneet tuohon ylipainoon-joka ei toki aina ollut noin huikea.Mutta,anyway-kirjoittaminen on mulle henkireikä.Tajusin sen kun lopetin ja hävitin tuon edellisen blogin.En voi olla ilman sitä.!!Mun huumeeni.,ja tosirakkauteni.

Palaillaan siis pian! tv:NMLTD